24.2.2020 klo 17:10: Olen juuri pudonnut lakatuista puuportaista - noin kymmenen askelmaa. Painavat kassit jäivät portaille.
En muista, miksi putosin tai mitä tapahtui. Joka tapauksessa olin nousemassa ylöspäin. Oliko vaisto vai puhdas sattuma, että kierähdin ilmalennon aikana: Tulin portaat alas vatsallani, kädet edellä. Luojan kiitos!
Kroppa onneksi säikähtää, jonka vuoksi kipua ei heti tunne. Istuin eteisen penkillä täysin tyynenä oikea käsi pystyssä. Ihmettelin oikean käden pikkurilliäni, jonka yläpää sojotti tummempana vaakatasossa. Verta ei tullut.
Paikallaolijat hokivat järkyttyneinä: Ambulanssi, taksi, ambulanssi, taksi...Kuntoani ei kysytty.
No - ambulanssista kieltäydyin - liian suureellista. Entten tentten ja joku sai lopulta tilattua taksin. Matkalla lähimpään sairaalaan, Haartmaniin, kipu hiipi esiin vääjäämättömästi. Olin kuin synnyttävä nainen, joka puhkuu ja puhaltaa. Pahoittelin sitä taksikuskille, joka kertoi olevansa tottunut kaikenlaisiin asiakkaisiin.
Haartmanissa pääsin heti operaatioon. Erikoistuva lääkäri ja avustaja toimivat nopeasti. Noin puolessa tunnissa homma oli ohi. Kiitin vuolaasti henkilökuntaa, sairaaloita ja koko suomalaista terveydenhuoltoa.
Seuraavana päivänä Töölön sairaalasta soitettiin ja pyydettiin tulemaan päivystykseen. Jotain on mennyt pieleen. Edessä olisi uusi leikkaus, mutta tällä kertaa käsikirurgiaan keskitetyssä Herttoniemen sairaalassa.
27.2.2020: Yhtään ei jännittänyt ja kaikki menikin sujuvasti johtopuudutuksessa. Kuuntelin korvatarkkana leikkauksen etenemistä. Puhe oli mm. K-piikeistä, joita tungettiin kudokseen. Hmmm! No, ei tuntunut missään.
Mutta - ei kahta ilman kolmatta: Kontrollikäynnillä paljastui, että pikkusormen kärki on täysin musta. Diagnoosina kovahko nekroosi.
5.3.2020: Pikkusormi amputoidaan sormen puolesta välistä. Hoito on tätä kirjoittaessa kesken. - Tiedossa on mm. röntgeniä, haavanhoitoa, kipsausta ja toimintaterapiaa.
Kuva pikkurillistäni toisen operaation jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti