Psykososiaalisen tuen merkitystä tutkittava

 

Olimme Vantaan Louhelassa pelaamassa pesäpalloa pienellä, alamittaisella hiekkakentällä. Sekajoukkueisiin kuului eri ikäisiä ja eri tasoisia "naapurin kakaroita". Tovin jo pelattuamme, peliämme tuli seuraamaan naapuritalon Mikko-poika (11-vuotias) ja hänen isänsä.

Pelimme muuttui väkinäiseksi ja ilottomaksi. Kaikkihan me tiesimme, miksi: Mikko sairasti parantumatonta aivosyöpää.

Eihän me oikeasti ymmärretty sairaudesta yhtikäs mitään. Tiesimme ja näimme vain sen, että Mikko oli laihtunut ja kaljuuntunut. Ja - nyt hän oli halunnut tulla kentälle jättämään jäähyväiset. Hämmentyneinä ja vaivaantuneina me vain katselimme kengän kärkiämme.

Mikon isä kertoi, että Mikko oli päässyt kotiin sairaalasta viikonloppulomalle. Tämä olikin viimeinen kerta, kun näimme hänet. Koko perhe vaihtoi asuinsijaa, kun Mikko oli kuollut ja haudattu.

Jos Mikko pilven päällä näkee, kuuntelee, lukee, haluan kertoa: mietin aika ajoin, kuinka tökerösti aikoinaan käyttäydyimme. Me emme loppujen lopuksi ymmärtäneet asiaa, emmekä sen lopullisuutta. Yhteisöllinen tuki ja sen tarve olisi ollut kaikille meille tosi tärkeää. Sellaista ei vain silloin ollut tarjolla.

Suomessa on tätä nykyään noin 7 000 alle 25-vuotiaana syöpään sairastunutta. Heistä kaksikolmasosaa kärsii erilaisista fyysisistä, psykososiaalisista myöhäisvaikutuksista. Lääketieteellinen hoito on kehittynyt valtavasti, mutta terapeuttisen ja yhteisöllisen tuen tarpeellisuudesta ja sen vaikutuksista ei ole vieläkään paljoakaan tietoa.

Sylva ry haluaa varmistaa, että syöpään sairastuneiden ja heidän lähiomaisensa saavat tarvitsemansa tuen, jotta he selviytyisivät syövästä ja sairausajan vaikutuksista. Yhdistys käynnistääkin tutkimustoiminnan. Hankkeissa tarkastellaan psykososiaalisen tuen merkitystä, saatavuutta ja vaikuttavuutta hoitopolun eri vaiheissa.

Antti Karjalaisen, Sylva-säätiön tutkimusjohtajan mukaan viimeisen 50 vuoden aikana lääketieteellinen hoito on kehittynyt huikein harppauksin ja yli 80 prosenttia syöpään sairastuneista lapsista on elossa viisi vuotta diagnoosin jälkeen. Moni heistä kuitenkin kärsii hoitojen aikana sekä niiden jälkeen fyysisistä ja psyykkisistä myöhäisvaikutuksista.

- On tärkeää ymmärtää, miten ja millaista tukea he tarvitsevat, jotta he voivat hyvin myös hoitojen jälkeen ja koko loppuelämänsä.

Teksti: Anne-Maj Aunula

#hyväelämä #terveydenhuolto #syöpä 

Sylva ry on valtakunnallinen kanssakulkija, joka varmistaa jatkuvuuden syöpää sairastaville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen.

"En ole koskaan nähnyt tuollaisia silmiä!"

Optikko tutki silmäni kuivan silmän klinikan uudella laitteella ja totesi, ettei koskaan ole nähnyt tuollaisia silmiä: huolestuttavan kuivia! Syyksi hän arvioi kohteliaasti sen, että ”tässä ollaan yli 30-vuotiaita”.

Marssin kutsun saaneena terveystoimittajana Synsamin kuivan silmän klinikalle Kamppiin marraskuussa.  Näin, koska nyt korona-aikaan - jos koskaan - en pääse julkiselle puolelle tutkituttamaan silmiäni, ja aika olisi todellakin taas tehdä se. Uusi silmientutkimuslaite aina kiinnostaa tällaista keski-ikäistä rillipäätä. Sain ensimmäiset silmälasini 11-vuotiaana, ja sillä tiellä olen.

Laillistettu optikko teki minulle Kampissa perusteellisen silmien terveystarkastuksen. Tarkastuksen yhteydessä tehtiin myös kyynelkalvon analyysi tuliterällä laitteella, jonka yritys on ottanut käyttöön tänä vuonna.  Erikoiskameralla mies pystyi analysoimaan muun muassa kyynelnesteen koostumuksen ja laadun. Samalla optikko tutki rasvarauhaset, sarveiskalvot ja silmän limakalvot varmistaen, ettei niissä ole ahtaumia tai vaurioita.

Itku silmässä töihin

Samalla kun optikko tutkii silmiäni, niistä siirtyvät kuvat ja analyysit tietokoneelle. Pian näin itse tietokoneen ruudulta silmät ja käyrät väreissä. Analyysin mukaan silmissäni on kyynelnestettä liian vähän molemmissa silmissä; oikeassa vähän enemmän kuin vasemmassa. 

Ainoana oireena kuivasilmäisyydestä silmäni ovat vuotaneet jo vuosia kyynelkaupalla aamuisin matkalla kotoa bussipysäkille. Tämä on paradoksaalista vetistelyä, opin Dr Googlelta. Märät kuivat silmät!

Peli ei kuitenkaan ole menetetty, eikä onneksi silmieni kuivumiseeni liity sairautta, vaan ainoastaan elettyjä elinvuosia aikuisen verran. Enkä ole yksin: noin 10-20 prosentilla suomalaisista on kuivat silmät.

Kuivasilmäisyyden riskitekijöitä ovat ikääntyminen, naissukupuoli, ilmastointi ja kuiva sisäilma, näyttöpäätetyö ja silmän epäpuhtaudet. Silmäluomien virheasennot, silmän alueen leikkaukset ja lääkeaineet lisäävät riskiä kuivasilmäisyydelle. (terveyskirjasto.fi) Eikä silmien meikkaaminen auta asiaa, päinvastoin. 

Jopa kaurapussista apua, lämpöhoito tehokkainta

Kuivasilmäsyyteen auttavat kostuttavat silmätipat, voiteet ja geelit.  Silmätipat ovat se tavallisin hoitomuoto, mutta niistä ei ole ollut mitään hyötyä minulle. Kokeiltu kyllä on, jo vuosia sitten kehnoilla tuloksilla. Tipoista, voiteista ja geelistä löytää itse kukin kuivasilmäinen itselleen sopivamman vain kokeilemalla. Täytyypä taas kokeilla eri vaihtoehtoja.

Tehokkain hoito on niin sanottu E-Eye-hoito. Se on Meibomin rauhasten hoitolaite kuivasilmäisyyteen. Hoito on tehokasta ja pitkävaikutteista. Se stimuloi rauhasten rasva-aineiden tuotantoa. Hoito on sen verran hintavaa, että ainakaan siihen en kallistu ihan heti.

Kotikonstina optikko suositteli lämpimän kaurapussin pitämistä silmien päällä 20 minuuttia kerrallaan, ja sen jälkeen luomien painelemista sormilla. Konsti auttaa Meibomin rauhasten tukkeutumisen vähentymiseen.  Kuulostaa hauskalta, tuota kokeilen!

 Lähde: Synsamin silmäterveysraportti 2020/2021

Teksti ja kuva: Tuula Ketola

#hyväelämä #terveydenhuolto #kuivatsilmät

Alzheimer on kutsumaton vieras

                                                                                                             

Alzheimerin tauti rappeuttaa aivoja. Se on muistisairaus, joka etenee vääjäämättömästi.

Terveyskirjaston mukaan taudin yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Onneksi useimmiten se ei kuitenkaan ole perinnöllistä - näin ajattelen avoimesti, koska äitini on pitkälle edenneen sairauden uhri.

Alle 65-vuotiaille tauti on harvinainen. Yli 85-vuotiailla Alzheimeria esiintyy jo 15-20 prosentilla vanhuksista. Äitini on nyt 81-vuotias ja hän on sairastanut viheliästä tautia kymmenisen vuotta.

Taudin perimmäistä syytä ei tiedetä. Joka tapauksessa tauti vaurioittaa hermoratoja ja aivosoluja, minkä vuoksi muisti ja tiedonkäsittely heikkenevät. Samalla on väistämätöntä, että fyysinenkin kunto heikkenee.

Kun Alzheimeriin sairastunut lähiomaisemme ymmärrys heikkeni radikaalisti, oli vihon viimeinen aika neuvotella perheen ja lähisukulaisten kesken omaisemme edunvalvonnasta. Parasta tietty olisi, jos neuvottelut olisi käyty jo hyvissä ajoin lähiomaisemme vielä läsnäollessa ja hänen asettamiensa toiveidensa mukaisesti.

Yhteisymmärryksen ja sopimisen aika on henkisesti kivuliasta. On hyvä esittää kysymyksiä: Kuka päättää lähiomaisemme hoidosta ja hoitolaitoksesta? Kuka päättää lähiomaisemme taloudellisesta edunvalvonnasta? Kuka saa korut, lautaset, taulut? Meillä edunvalvojan paikan otti pitkien keskustelujen jälkeen allekirjoittanut - tietämättä lainkaan, mihin kaikkeen vastuu ylettyi.

Suin päin omaisen edunvalvojaksi ei kannata ryhtyä - neuvon nyt syvällä rintaäänellä. On tärkeää, että perheen kesken on yhteinen tahto. Käsiteltävät asiat ovat monesti vaikeita, jos kukin omainen on omien tunteidensa vietävissä.

Äitini on jo useamman vuoden ajan ollut hyvässä hoidossa - valitettavasti näin ei ole aina ollut. Karkeitakin laiminlyöntejä on koettu. 

Nyt häntä ruokitaan, juotetaan, kävellytetään ja otetaan mukaan tapahtumiin, jossa mm. musiikki soi ja laulu raikaa. Hoivakodissa käy myös taitava vehnäterrieri terapiakoirana vanhusten iloksi. Koira tottelee nimeä Primadonna ja minä olen sen onnellinen omistaja sekä kouluttaja.

Lääkäri käy säännönmukaisesti arvioimassa mm. lääkitystä. Jalkahoitaja raspaa jalat ja kampaaja leikkaa hiukset. Omahoitaja ehdottaa meille omaisille mm. tarvittavista lisälaitteisa, kuten pyörätuolin valjaista. Vain valjaiden avulla omaisemme voi istua turvallisesti. Omahoitaja pitää myös meihin omaisiin yhteyttä ja neuvottelee kanssamme uusista ja välttämättömistä tarpeista.

Omaisten kannalta on tuiki tärkeää yhteinen luottamus. Se on kultaakin kalliimpaa.

Suuret kiitokset Vappulan hoivakodille ja kaikille sen työntekijöille! Teette hoivakodista oikean ja turvallisen kodin!

Teksti: Anne-Maj Aunula  Kuva: Pixabay

#alzheimer #hyväelämä #terveydenhuolto 

Rokotemyönteisille hyvä uutinen

Oletko rokotemyönteinen vai -vastainen? Jos vastaus on myönteinen, rokotteiden ottaminen helpottuu sinulle pääkaupunkiseudulla tulevaisuudessa melko lailla. Nyt on nimittäin mahdollista Helsingissä kävellä Rokoteklinikalle rokotettavaksi ilman ajanvarausta tai lähetettä. Keskuskadulla tällä viikolla avattu rokottamisen kivijalkakauppa on ensimmäinen Suomessa.

– Keskeisellä paikalla sijaitseva rokottamisen klinikka on matalan kynnyksen ennakoivaa terveydenhuoltoa. Se auttaa ihmisiä huolehtimaan ennaltaehkäisevästi ja kustannustehokkaasti terveydestään. Rokotuspalveluiden lisäksi terveydenhuollon ammattilaisemme eli lääkärit ja sairaanhoitajat antavat myös terveysneuvontaa. Klinikalla voivat asioida kaikki terveet henkilöt, ja lääkärin resepti sisältyy palveluun, kertoo Suomen Rokotepalvelun toimitusjohtaja Olivia Kuusinen.   WHO on määritellyt rokotteita kohtaan tunnetun epäröinnin (vaccine hesitancy) yhdeksi kymmenestä maailmanlaajuisesta terveysuhasta. Arviolta jopa 1,5 miljoonaa kuolemaa voitaisiin vuosittain välttää yleisimpien rokotteiden avulla. Suomessa rokotevastaisuutta on esiintynyt erityisesti Pietarsaaressa.  Osa terveydellistä yhteisvastuuta   Kuluva vuosi on koronapandemian takia korostanut rokottautumisen tärkeyttä osana laumasuojaa. Tällä hetkellä yksi ajankohtaisimpia rokotteita on kausi-influenssarokote, joka kannattaa ottaa syksyllä, ennen influenssakauden alkua.   – Influenssarokotusten kattavuus on Suomessa alueellisesti varsin vaihtelevaa ja liian matalalla tasolla. Kansalliseen rokoteohjelmaan kuuluvista lapsista noin kolmasosalle on otettu rokote ja yli 65-vuotiaista vain noin 50 prosenttia ottaa rokotteen vuosittain. Muiden kuin riskiryhmien rokotuskattavuudesta on tietoa huonosti saatavilla. Kattavuus on kuitenkin matalampi kuin monessa muussa länsimaassa, kertoo Suomen Rokotepalvelun vastaava lääkäri Jukka Vakkila.  Tänä vuonna influenssarokotteen ottamiselle on erityisen vahvat perusteet.  – Viime talvena influenssaa sairastettiin vain vähän ja väestöllä ei siten ole luontaista suojaa tautia vastaan. Lisäksi WHO:n ennusteen mukaan kiertävät virukset muuttuvat aiemmasta. Rokotteessa on tänä vuonna vaihdettu kolme virusta neljästä. Meidän tulisi yhteiskuntana kaikin keinoin edistää terveyttämme, sillä koronaepidemian myötä sairaalapaikoista voi tulla kauden aikana pulaa. Omasta rokotesuojasta huolehtiminen on osa terveydellisen yhteisvastuun kantamista hyvän käsihygienian, hihaan yskimisen ja maskin käytön tapaan, Vakkila toteaa.   Vaikeaa ja hankalaa muistaa  Suomalaiset saavat kansallisen terveydenhuollon kautta kattavan rokotesuojan, jonka antaminen alkaa neuvolassa ja osalla väestöä jatkuu aina opiskelu-, varusmies- tai siviilipalvelusaikaan saakka. Vaikka moni rokote antaa pitkäaikaista suojaa vakavia tauteja vastaan, kaikkien rokotteiden suoja ei ole elinikäinen. Erityisesti yli 30-vuotiaiden kannattaa tarkastaa, milloin on viimeksi ottanut rokotetehosteen esimerkiksi jäykkäkouristusta, kurkkumätää ja hinkuyskää vastaan eli dtap-rokotteen.   – Monelle on yllätys, että rokotteen antama jäykkäkouristussuoja on voimassa rajatun ajan. On tyypillistä, että viimeinen rokote saadaan koulussa tai armeijassa, mutta tämän jälkeen tehosteannoksen ottaminen helposti unohtuu, Vakkila huomauttaa.  Rokotesuoja kuntoon   – Rokote auttaa vain ennakkoon otettuna. Samalla on tärkeää muistaa, että rokote on lääkevalmiste. Kuten muutkin lääkkeet, rokotteita ei anneta varmuuden vuoksi, vaan aina tarpeen ja harkinnan mukaan, Vakkila muistuttaa.   Lähteet: Suomen Rokotepalvelu Oy:n ja STM:n tiedotteet Teksti: Tuula Ketola Kuva: Pixabay.com #hyväelämä #terveyshuolto #rokotteet