Bloggaajalle näköjään sattuu ja tapahtuu. Oudot oireeni alkavat yhtäkkiä toukokuisena aamupäivänä: rinnassa puristava tunne, päänsärkyä ja äkillistä väsymistä, pyörryttääkin. Myöhemmin minulta menee taju muutamaksi sekunniksi. Koronavirus, ajattelen. Ja mitä sitten tapahtuukaan – tässä yksi tarina.
Ensi soitan Helsingin koronavirusneuvontaan, puh.
09-310 100 24. Tyttö nauhalla kehottaa tekemään https://www.omaolo.fi/ -testin ensin netissä.
Otan tietokoneen esiin ja etsin testin. Teen sen.
Tulosten mukaan minulla on vakava infektio, ja minun pitää heti
ottaa yhteyttä päivystykseen. En löydä testistä päivystyksen numeroa, sen
verran panikoin. Soitan omaan terveyskeskukseen, ja jätän kiireellisen takaisinsoittopyynnön.
Pian sairaanhoitaja soittaa takaisin minulle ja kerron
asiani. Hän lompsii jonnekin kysymään lisätietoja, mitä tehdä. Kun hän tulee
takaisin, hän ei sano oikein mitään. Kerron itse lähteväni Laakson koronaterveysasemalle,
ja että haluan siellä koronatestin. Olenhan tehnyt nettitestin ja minulla on
oireet!
-Sitä ei tehdä siellä. Jos haluat, että koronavirustesti
tehdään sinulle, me voidaan kirjoittaa sinulle lähete ja huomenna joku soittaa sinulle,
että mihin menet testattavaksi. Ainakin Peijaksessa on testauspaikka.
-Mutta minähän olen helsinkiläinen!
En jaksa väitellä, mutta pidän sairaanhoitajalta puhelimessa
saamaani infoa outona ja sanon, että haluan lähetteen testiin, ja että lähden nyt Laakson koronaterveysasemalle.
Laakson sairaalan pihalla on hiljaista. Teltan ulkopuolella
istuu vartija. Sisällä teltassa on nuori mies jonossa ennen minua. Hän pääsee
pian sisään, ja minä jonotan vielä hetken. Taakseni tulee – riittävän turvavälin
päähän – mies kainalosauvojen kanssa. Juttelemme niitä näitä. Hänellä oireet
ovat alkaneet edellisenä iltana. Kerron, että minulla tänään aamupäivällä.
Pian hoitaja antaa minulle maskin ja käsidesiä. Kunhan maski
on päässä ja kädet pesty, pääsen sisään. Henkilötiedot kirjataan eteisessä.
Sitten minut viedään käytävälle odottamaan.
Näky on kuin Absurdistanista. Tyhjän terveysaseman hämärät käytävät
ovat täynnä hoitajia sinisissä suojapuvuissaan, myssyt päässä, maskit ja
suojukset kasvoilla, hanskat kädessä ja kenkäsuojukset kenkien päällä. Pääsen
pian hoitajan luo. Hän kirjaa tietoni, ja sydänfilmi jne. otetaan. Sitten minut
pyydetään aulaan odottamaan. Pian tapaan lääkärin. Hän naputtaa tietokonetta
seisten, sähköpöydän ääressä. Hänen nimensä on kirjoitettu tussilla suojapuvun
rintaan. Lääkäri kertoo, että oireeni viittaavat lieviin sydänoireisiin, eivät ollenkaan
koronavirukseen.
Olen todella hämmästynyt, minkä kerron lääkärillekin. Sitten
hän passittaa minut laboratoriohoitajan luo. Verikokeita otetaan ja –
koronavirustesti! Se otetaan puikolla suusta. Aika epämiellyttävää, kun hoitaja
kääntää ja vääntää puikkoa nielussani, mutta tämän testin minä halusin ja hyvä,
että se otetaan heti Laaksossa ilman mitään lähetesekoilua, josta oman
terveysasemani sairaanhoitaja puhui minulle.
Menen sitten Laakson koronaterveysasemalla takaisin lääkärin
huoneeseen. Hän kertoo, että positiivisesta testituloksesta soitetaan 1-2
päivän sisällä potilaalle, negatiivisesta tulee tieto samassa ajassa
tekstiviestillä.
Lääkäri soittaa minulle seuraavana päivänä, kun olen Haartmannin sairaalassa jatkotutkimuksissa. Siellä lievien rytmihäiriöiden syyksi varmistuu epätasapainossa oleva kilparauhaslääkitys, joka heti korjataan.
Laakson lääkäri
kertoo puhelimessa, että koronatestitulokseni oli negatiivinen. Sitten hänkin
kysyy: Miten voit? Liikutun kysymyksestä. HUS ja julkinen terveydenhuolto
rulettavat loistavasti. Kiitos superhoitajat ja -lääkärit! Olemme hyvissä
käsissä.
#hyväelämä #terveydenhuolto #koronavirus
Teksti: Tuula Ketola
Kuva: pixabay.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti