Kenellä nuorista psykoosilääkkeiden käyttö on lisääntynyt?

Lasten ja nuorten psykoosilääkkeiden käyttö on kaksinkertaistunut 10 vuodessa. Huomattavaa on, että tyttöjen osuus on lisääntynyt nopeasti.  Alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten psykoosilääkkeiden ensiostajien ilmaantuvuus on kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaistunut Suomessa. Eniten ensiostajien määrä on suurentunut 13–17-vuotiailla ja kahden viimeisimmän seurantavuoden aikana nopeammin tytöillä kuin pojilla. Vuonna 2011 tapahtui merkittävä käänne, jolloin tyttöjen määrä psykoosilääkkeiden ensiostajina ohitti pojat. Samana vuonna ketiapiinista tuli risperidonia yleisempi ensiostajien psykoosilääke. -Ketiapiinia käytetään esimerkiksi tarvittaessa lyhytaikaisesti ahdistuneisuuteen ja unettomuuteen, kun taas risperdionia käytetään pidempiä jaksoja esimerkiksi autismikirjon häiriöön liittyvään aggressiivisuuden ja vakavien käytöshäiriöiden hoitoon, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Eveliina Varimo HUSin lastenpsykiatriasta kertoo. Varimo selvitti lasten ja nuorten uusien psykoosilääkkeiden käyttäjien ilmaantuvuutta eli insidenssiä Suomessa. Ilmaantuvuus kertoo tietyllä aikavälillä tietyssä ihmisjoukossa havaittujen tapausten määrän. Tutkimus on Varimon väitöskirjan ensimmäinen artikkeli ja se julkaistiin vastikään Frontiers in Psychiatry -tiedelehdessä. Tutkimus perustuu Kelan lääkeosto- ja vammaistukirekistereihin 2008–2017. Tutkimuksen ajanjaksona tehtiin 70 000 psykoosilääkeostoa 1–17-vuotiaille. Heistä poimittiin 26 353 lasta ja nuorta eli ne, joilla psykoosilääke aloitettiin ensimmäistä kertaa. Psykoosilääkkeet tarpeellisia muun hoidon osana Lapsilla ja nuorilla psykoosilääkkeiden viralliset käyttöaiheet ovat yli 5-vuotiaiden älyllisesti kehitysvammaisten käytöshäiriöihin liittyvän aggressiivisuuden lyhytaikainen hoito, sekä psykoosisairauksien ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito. Psykoosilääkkeitä käytetään kuitenkin pääasiassa käytöshäiriöiden, ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoitoon. Näiden häiriöiden hoidossa psykoosilääkkeistä on melko vähän tutkimusnäyttöä, mutta kliinistä käyttökokemusta niistä on kertynyt. -Lapset ja nuoret saattavat hakeutua päivystykseen esimerkiksi aggressiivisuuden, ahdistuneisuuden tai unettomuuden takia. Psykoosilääkkeistä voidaan saada apua näihin tilanteisiin osana muuta psykiatrista hoitoa, sanoo Varimo. Hyötyjen ohella psykoosilääkkeisiin liittyy huomattavia haittavaikutuksia kuten painon nousua, metabolisia haittavaikutuksia ja päiväaikaista uneliaisuutta. -Lääkityksen kestoa sekä hyötyjen ja haittojen suhdetta on seurattava. Lisäksi on aina varmistettava, että ne ovat vain osa lapsen tai nuoren muuta hoitoa, Varimo korostaa. Psykoosilääkkeiden ensiostajista 32 prosentille oli myönnetty vammaistuki, joka kertoo heidän vaikeammasta psykiatrisesta häiriöstä tai sairaudesta. #hyväelämä #terveydenhuolto #nuoret Teksti: HUS:n tiedote, editointi Tuula Ketola Kuva: piqsels.com

Karvakasasta "kuoriutui" CRPS-syndrooma

Potilaan Lääkärilehti kertoo CRPS-syndrooman (Conmblex Regional Pain Syndrome) olevan monimuotoinen, paikallinen kipuoireyhtymä, joka syntyy raajaan jonkun vamman seurauksena ja joka pahimmillaan sekä hoitamattomana heikentää elämänlaatua - huomattavasti.

Syndrooman voi laukaista lievä tai kohtalainen kudosvaurio, mutta jälkitila lehden kirjoituksen mukaan on mahdollinen myös verenkiertohäiriön seurauksena.

Kipua jaotellaan I- ja II-tyypin kivuksi sen mukaan, liittyykö siihen hermovaurio vai ei. Kyse on II-tyypistä, jos siihen liittyy hermovaurio.

CRPS voi kroonistua ja invalidisoida potilaan jopa liikuntakyvyttömäksi. Suurin ongelma on kuitenkin se, että sairautta ei tunneta. Tämän vuoksi CRPS-potilaat kokevat olevansa eriarvoisessa asemassa muihin kipupotilaihin verrattuna.

Huolta herättävä suuntaus kroonisen kivun hoidossa on lehden mukaan kuulemma se, että potilaat siirtyvät lääkkeettömiin hoitoihin.

Never heard - mutta yksi heistä

Kuinka huomasin kuuluvani CRPS-potilaiden joukkoon? - Kyseisen käden pikkurilliäni on operoitu jo kolmasti - aina vain lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi. Ensin ihmettelin pitkällä sairauslomallani oikean käden kämmenen ulkosyrjän ihomuutosta.

Noin peukalon pään kokoinen, hieman koholla oleva karhea "läiskä" on väriltään punaruskea - ja SE kasvaa pitkää karvaa aika runsaasti. SE sijaitsee kämmenen ulkosyrjässä, amputoidun pikkurillin läheisyydessä! Pikkurillin, joka on ollut negroosissa ja jota on "viilailtu" harva se viikko. Tämä on tiennyt valitettavasti joka kerta sitä, että samalla on tullut ärsytettyä myös pikkurillin hermoa.

Mieleeni tuli ensin tietty diagnoosijoukko outoja ihosyövän ilmenemismuotoja - mitä muutakaan se voisi olla? Onneksi oli joku, jolta kysyä eikä vain ihmetellä: Tyngän operoinut ja koko kolme kuukautta jo kestäneen tyngän hoidon "valvovana silmänä" toiminut käsikirurgini diagnosoikin "karvakasan" heti CRPS-syndroomaksi.

Tähän mennessä tynkää on hoidettu kirurgisten keinojen lisäksi esimerkiksi laapistamalla eli käyttämällä hopeaa haavan hoidossa. Ihan tiedoksi vain, että hopeatupet ja laapistus hopeatikuilla kirvelevät avohaavassa ihan jumalattomasti ja pitkään.

Hyvinvointia rajoittavasta ongelmasta on mahdollista selvitä. Se voi jopa hävitä joissain tapauksissa. Ehkä minullakin - viimeistään siinä vaiheessa, kun tynkä on asettunut ja kun tyngän avointa päätä ei enää ronkita millään.

Mutta - ei vielä. Jaksaa, jaksaa.

ps. Ensi viikon maanantaina voi odottaa suurikin yllätys, terveisin ikuinen optimisti. - No, olin yltiöpositiivinen ylläriin, jota ei tullutkaan...

Teksti ja kuva: Anne-Maj Aunula, kuvassa hopeatikku

#hyväelämä #terveydenhuolto #laapistus #hopeaahaavanhoitoon

Apua, minulla on koronavirus – miten toimin?

Bloggaajalle näköjään sattuu ja tapahtuu. Oudot oireeni alkavat yhtäkkiä toukokuisena aamupäivänä: rinnassa puristava tunne, päänsärkyä ja äkillistä väsymistä, pyörryttääkin. Myöhemmin minulta menee taju muutamaksi sekunniksi. Koronavirus, ajattelen. Ja mitä sitten tapahtuukaan – tässä yksi tarina.

Ensi soitan Helsingin koronavirusneuvontaan, puh. 09-310 100 24. Tyttö nauhalla kehottaa tekemään https://www.omaolo.fi/ -testin ensin netissä. Otan tietokoneen esiin ja etsin testin. Teen sen.

Tulosten mukaan minulla on vakava infektio, ja minun pitää heti ottaa yhteyttä päivystykseen. En löydä testistä päivystyksen numeroa, sen verran panikoin. Soitan omaan terveyskeskukseen, ja jätän kiireellisen takaisinsoittopyynnön.

Pian sairaanhoitaja soittaa takaisin minulle ja kerron asiani. Hän lompsii jonnekin kysymään lisätietoja, mitä tehdä. Kun hän tulee takaisin, hän ei sano oikein mitään. Kerron itse lähteväni Laakson koronaterveysasemalle, ja että haluan siellä koronatestin. Olenhan tehnyt nettitestin ja minulla on oireet!

-Sitä ei tehdä siellä. Jos haluat, että koronavirustesti tehdään sinulle, me voidaan kirjoittaa sinulle lähete ja huomenna joku soittaa sinulle, että mihin menet testattavaksi. Ainakin Peijaksessa on testauspaikka.

-Mutta minähän olen helsinkiläinen!

En jaksa väitellä, mutta pidän sairaanhoitajalta puhelimessa saamaani infoa outona ja sanon, että haluan lähetteen testiin, ja että lähden nyt Laakson koronaterveysasemalle.

Laakson sairaalan pihalla on hiljaista. Teltan ulkopuolella istuu vartija. Sisällä teltassa on nuori mies jonossa ennen minua. Hän pääsee pian sisään, ja minä jonotan vielä hetken. Taakseni tulee – riittävän turvavälin päähän – mies kainalosauvojen kanssa. Juttelemme niitä näitä. Hänellä oireet ovat alkaneet edellisenä iltana. Kerron, että minulla tänään aamupäivällä.

Pian hoitaja antaa minulle maskin ja käsidesiä. Kunhan maski on päässä ja kädet pesty, pääsen sisään. Henkilötiedot kirjataan eteisessä. Sitten minut viedään käytävälle odottamaan.

Näky on kuin Absurdistanista. Tyhjän terveysaseman hämärät käytävät ovat täynnä hoitajia sinisissä suojapuvuissaan, myssyt päässä, maskit ja suojukset kasvoilla, hanskat kädessä ja kenkäsuojukset kenkien päällä. Pääsen pian hoitajan luo. Hän kirjaa tietoni, ja sydänfilmi jne. otetaan. Sitten minut pyydetään aulaan odottamaan. Pian tapaan lääkärin. Hän naputtaa tietokonetta seisten, sähköpöydän ääressä. Hänen nimensä on kirjoitettu tussilla suojapuvun rintaan. Lääkäri kertoo, että oireeni viittaavat lieviin sydänoireisiin, eivät ollenkaan koronavirukseen.

Olen todella hämmästynyt, minkä kerron lääkärillekin. Sitten hän passittaa minut laboratoriohoitajan luo. Verikokeita otetaan ja – koronavirustesti! Se otetaan puikolla suusta. Aika epämiellyttävää, kun hoitaja kääntää ja vääntää puikkoa nielussani, mutta tämän testin minä halusin ja hyvä, että se otetaan heti Laaksossa ilman mitään lähetesekoilua, josta oman terveysasemani sairaanhoitaja puhui minulle.

Menen sitten Laakson koronaterveysasemalla takaisin lääkärin huoneeseen. Hän kertoo, että positiivisesta testituloksesta soitetaan 1-2 päivän sisällä potilaalle, negatiivisesta tulee tieto samassa ajassa tekstiviestillä.

Lääkäri soittaa minulle seuraavana päivänä, kun olen Haartmannin sairaalassa jatkotutkimuksissa. Siellä lievien rytmihäiriöiden syyksi varmistuu epätasapainossa oleva kilparauhaslääkitys, joka heti korjataan. 

Laakson lääkäri kertoo puhelimessa, että koronatestitulokseni oli negatiivinen. Sitten hänkin kysyy: Miten voit? Liikutun kysymyksestä. HUS ja julkinen terveydenhuolto rulettavat loistavasti. Kiitos superhoitajat ja -lääkärit! Olemme hyvissä käsissä.

#hyväelämä #terveydenhuolto #koronavirus

Teksti: Tuula Ketola

Kuva: pixabay.com

 

 

Me väkivaltaiset perhesuomalaiset

Neljä lomapäivää. Mikä ihana tekosyy: Herra X sanoo vaimolleen lähtevänsä Keski-Suomeen mökilleen kahden kalakaverinsa kanssa. Samalla laitettaisiin mökki kesäkuntoon.

Vaimo jää kotiin, vaikka hieman harmissaan. Hän istuttaa kesäkukkasia parvekkeelle. Mökkiläisistä ei kuulu mitään, joten siellä sitä varmaan veneillään, saunotaan ja syödään saunan kiukaalla foliopussissa kypsennettyä lenkkimakkaraa sinapin kera. Olutta ja vahvoja väkijuomiakin kuluu runsaasti miessakissa - tietää vaimo jo kokemuksesta.

Taishan miesmäinen ryyppääminen aamuun asti mennäkin, mutta ei se heitä haittaa. Onhan tässä useampi päivä vielä aikaa ns. tasoitella.

Oluen ja väkevien juomien putkessa hurahti kolme päivää. Makkaran lisäksi ei paljon muuhun ruokaan koskettu, mutta runsaat juomat kuitenkin loppuivat kesken - no, tosin ne lomapäivätkin loppuivat. Kotia kohti "rankkitynnyrit".

Miten tuo kuulostaakin niin perisuomalaiselta? Juhlinta kypsyttää miehen kuin miehen. Tästä puuttuu enää kaverusten totinen käsirysy.

Kotiin päästyään herra X lähes kaatuu eteiseen. Vanha viina haisee kauas. Kukahan sitä autoakin nyt oli ajanut?, pohtii vaimo harmissaan. Hän myös sanoa näpäyttää, kuinka mies kehtaakin tulla tuossa kunnossa kotiin.

Siitä se perheriita sai alkunsa. Monen päivän juomisen ansiosta mies on "pahapäinen". Hän retuuttaa vaimoaan kuin sätkynukkea ja puristaa toisella kädellä vaimonsa kurkusta. Perheen koirakin sai osansa ja se lennähtää olohuoneen seinään. Onneksi mies horjahtaa itse ja kaatua mätkähtää lattialle. Siinä samassa vaimo nappaa koiransa syliin ja ampaisee karkuun ulos pihalle. Vapisevin sormin hän soittaa 112:seen, jotta poliisit tulisivat paikalle.

Kauan siinä sitten ei mennytkään - vain parisen minuuttia. Mies kannettiin ns. niska-perse -otteella ulos poliisiautoon. Poliisit tarkistivat vaimon saamat ruhjeet erityisesti kaulassa. Päällä ollut t-paita oli täysin riekaleina repimisestä. Terveyskeskukseenhan niitä ruhjeita piti lähteä näyttämään. Poliisit veivät perille asti.

Terveyskeskuksessa vaimon kaulan nirhamat ja sinelmät sekä muut ruhjeet tutkitaan tarkkaan. Onneksi ulkoiset väkivallan jäljet eivät vaadi erityisiä toimenpiteitä. Vaimolle tarjotaan mahdollisuutta terapiaan, mihin hän suostuukin. Kolaus on kova. Turvallinen yösija löytyy tuttavapiiristä.

Vammat olivat kuitenkin sen verran pahat, että tutkintahan siitä sitten tulee. Erokin on edessä.

Muista: Parisuhdeväkivalta on tappanut viime vuosina yli 130 suomalaista, kirjoitti YLE 2019. Väkivalta ei ole missään tapauksessa yksityisasia.
                                              ___________________________

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan Suomi on yksi väkivaltaisimpia maita perhe- ja lähisuhdeväkivallan osalta. Suomi on turvaton myös lapsille.

Neuvoa saa liitolta ja mm. väkivallatonta perhe-elämää edistävältä Rikosuhripäivystyksestä, Miessakki ry:stä, Nollalinjasta ja Maria Akatemiasta.

Poliisi: "Perheväkivalta on kaikki perheen sisällä tapahtuva, yhden perheenjäsenen toiseen kohdistama fyysinen, psyykkinen väkivalta tai sen uhka. Väkivaltaisia ovat teot, jotka tehdään vastoin uhrin tahtoa ja jotka aiheuttavat tälle kärsimystä."

Teksti: Anne-Maj Aunula

#terveydenhuolto #hyväelämä #lähisuhdeväkivalta