Velliperse Tölikässä

Anteeksi ruma ilmaisu! Tuntuu vain siltä, että se kuvaa parhaiten juuri K-I-P-U-A. Sitä on nyt viime kuukausina riittänyt. Loppuakaan ei näy, koska edessä häämöttää neljäs pikkurillin leikkaus. Ja neljäs toipumisyritys, neljännet haavahoito -juoksut Töölön sairaalassa. Lisänä ovat lukemattomat sormen tyngän desifioinnit, puudutuspiikit ja "ronkkimiset".

Puudutuspiikkejä on nyt tällä kertaa viisi tai enemmän. Aika monta piikkiä kämmeneen ja lisää kämmenen sisäpuolelle sekä amputoidun sormen tyngän tyveen. Joku tai jotkut piikeistä puuduttavat pidemmäksi ajaksi kuin toiset. Hyvä! Kipu joka tapauksessa hiipii takaisin, mutta näin se palaa asteittain. Antaa armoa.

En pysty katsomaan sormeni hoitoa. Pyörryttää. Posket kuumottavat. Ystäväni Jaana sanoisi kiusoitellen: PU-NAI-NEN. Aiemmin se tarkoitti sitä, että olen ratsastanut hevosellani tunnin verran. Nyt se tarkoittaa KI-PU-A. En ole ratsastanut enää - syynä viime syksynä tehty selkäoperaatio ja nyt tämä työtapaturma.

Hoitaja kehottaa ottamaan katsekontaktia ja hengittämään normaalisti. Hyperventilaatiolle tai pyörtymiselle ei ole nyt tilaa. Lääkärin tavoitteena on poistaa jäljellä olevan sormen tyngän päästä negroosia, rupea, jonka alle pesiytyy helposti ei toivottuja pöpöjä. Se tietää tulehdusvaaraa. 

Vihdoin on valmista tältä erää - aikaa mennyt kaikkiaan lähes kaksi tuntia. Kolmen päivän päästä jatketaan jälleen.

Kirjoittaminen on kivualiasta, puhumattakaan sormen harjoitteluohjeiden toteuttamisesta. Niitä pitää vain tehdä.

Minusta on kehkeytynyt "huono potilas" jatkuvan kivun takia. Sukulaiseni kutsuukin minua leikkisästi "velliperseeksi".

Anteeksi.

Teksti ja kuva: Anne-Maj Aunula

#terveydenhuolto #hyvinvointi #kipu