torstai 23. tammikuuta 2020

"Tuntuu, että virkamiehet vaan odottavat minun kuolevan"

Kuvahaun tulos: vanhus kuolema
 

ALS on selkäytimessä kulkevien liikehermojen sairaus, jossa lihaksia käskyttävät liikehermot tuhoutuvat vähitellen. Tällöin tahdonalainen lihaksisto surkastuu ja heikkenee. Taudin aiheuttajaa ei toistaiseksi tunneta. Tautia sairastaa Suomessa noin 350 ihmistä. (terveyskirjasto.fi)

Lähes 80-vuotias vanhus on asunut palvelutalossa runsaat kaksi vuotta. Hän on fiksu, asiallinen ja terveydenhuoltoalalla elämäntyönsä tehnyt.

ALS on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että vanhus pystyy ohjaamaan toimintojaan ainoastaan antamalla ohjeita puhelimeen, tai liikuttamalla toista kättään – jos paikalla muutaman tunnin päivässä oleva avustaja asettelee hänen sormiaan oikeisiin asentoihin. Sormet kun lipuvat helposti pois pyörätuolin ohjaimista.

-Palvelusuunnitelmassani luki, että pystyn liikkumaan sähköpyörätuolin avulla. Sanoin virkamiehelle, että se on korjattava.  Virkamiesten pitäisi tulla katsomaan paikan päälle, mikä on potilaan todellisuus, hän puuskahtaa.

Lisäksi hän on lopen uupunut jatkuvasti vaihtuviin hoitajiin. Osa talon hoitajista ei ymmärrä kunnolla suomea.

-Miten tällainen hoitaja pystyy käyttämään nostolaitetta tai pesemään minua, kun hän ei ymmärrä ohjeitani? 

Vanhuksella käy henkilökohtainen avustaja neljä kertaa viikossa, ja on muutaman tunnin kerrallaan apuna. Silloin hänellä on turvallinen olo, kun hän voi pyytää ja saa apua. Hän on anonut lisätunteja avustaja-apuun neljä kertaa, mutta hakemus on tullut aina takaisin hylättynä.

-Aina sama perustelu: saan apua palvelutalossa.

Talossa hoitaja kutsutaan paikalle puhelimella. Parhaimmillaan hoitaja tulee muutamassa minuutissa, pahimmillaan parin tunnin päästä.

-Joskus minun pitää soittaa kolmekin kertaa päästäkseni sänkyyn – tai että joku tulee kääntämään yöllä, kun takapuoli ja jalat ovat tulessa, hän kertoo.

Vanhuksella on aikuisia lapsia, jotka käyvät katsomassa häntä, kuten muutkin sukulaiset. Hänellä on myös ystäviä, jotka vierailevat hänen luonaan. Mutta suurimman osan päivästä hän viettää yksin avuttomana pyörätuolissaan.

-Olisin jo niin valmis lähtemään pois. Miten minun käy, kun menetän puhekykyni kokonaan? Se tässä pelottaa eniten.

Teksti: Tuula Ketola
Kuva: pixabay.com

#ALS #hyväelämä #terveydenhuolto







lauantai 18. tammikuuta 2020

Onko se tuolista kiinni?

Kuvahaun tulos: pyörätuoli nainen


Esperin Syysviiru Sammatissa, Lohjan kaupungin palvelukoti Kaisankallio Sammatissa ja nyt Attendo Lohjan Vappulassa. Nämä ovat 80-vuotiaan, alzheimeria sairastavan Taimi-äitini viime vuosien asuinsijat.

Miksikö näin monta? Syysviirussa oli ajoittain henkilöstöpulaa. Kesäkuumalla Taimi kärsi janosta, koska se joku oli unohtanut tai ei ollut vain ehtinyt antaa vettä.

Vanhan emäntäkoulun tiloissa toiminut palvelukoti oli kolmekerroksinen. Taimi asui ylimmässä, josta hän yritti aina tilaisuuden tullen livahtaa hissiin päästäkseen pois - ulos koko laitoksesta. Kotiin.

Osa potilaista oli agressiivisia. Kokonainen kerros oli ajoittain täysin ilman hoitajaa, koska lisäkäsiä tarvittiin muualla, muissa kerroksissa. Potilaat jäivät keskenään. Mikä riski!

Oli kuin lottovoitto Taimin päästessä Kaisankallioon, joka oli kivenheiton päästä hänen omasta kodistaan. Yhdessä kerroksessa olevat tilat ovat avarat ja valoisat. Henkilökunta on osaavaa ja hyvin ystävällistä.

Mutta - Lohjan kaupungin päätöksestä mm. alzheimerpotilaat haluttiin sijoittaa muualle, eri puolille Lohjaa, pois Sammatista. Syyksi esitettiin Lohjan kaupungin säästötarvetta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Kaisankalliossa säästetään nyt yhden yöhoitajan kuukausipalkan verran.

Muutto Vappulaan uudehkoon taloon, jossa on värikkäitä ja avaria, puhtaita tiloja. Ulko-ovet ovat tarkkaan lukittuja, jotta potilaat eivät pääse karkuun - eksymään.

Kaikilla potilailla on omat huoneet, joissa on myös wc-tilat suihkuineen. Mutta - äitini isossa huoneessa on vain potilassänky! Ei mitään muuta. Eikö edes tuolia? Ei. Kiukku nousee pintaan. Puren huulta ja päätän kirjoittaa - tästäkin.

Mutta ei niin pahaa kuin hyvääkin: Attendon ajatuksena on kodinomaisuus. Potilaat saavat sisustaa huoneensa parhaansa mukaan omilla huonekaluillaan ja tekstiileillään. Seinille voi laittaa rakkaita tauluja ja valokuvia.

Elämänkulku -lomake on täytetty. Äitini hoito jatkuu. Vappulassa. Tuolikin on paikoillaan.

Teksti: Anne-Maj Aunula

Kuva: pxhere.com

#attendo #alzheimer #terveydenhuolto #hyväelämä

maanantai 13. tammikuuta 2020

Kaikkien uusmaalaisten juttu

Kuvahaun tulos: terveydenhuolto kuvat


Olet varmaan jo kuullut sanan Apotti? Se muodostuu sanosta Asiakas- ja POTilasTietojärjestelmä. Hankkeessa kehitetään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, ja otetaan käyttöön alueellisesti yhtenäinen sote-tietojärjestelmä.

Apotissa ovat mukana HUS Helsingin yliopistollinen sairaala, Helsinki, Vantaa, Kirkkonummi, Kauniainen, Tuusula ja Kerava.
Tiedottaja Minna Ojala HUS Tietohallinnosta aloitti työt Apotti-hankkeessa syksyllä 2017.

-Ensimmäinen käyttöönotto tapahtui marraskuussa 2018 HUS Peijaksen sairaalassa. Ainakin itseäni jännitti kovasti miten menee, ja syntyykö kenties jonoja tai muuta, joka vetäisi paikalle mediaa. Käyttöönottoviikonloppuna näitä tilanteita ei tullut. Peijaksen sairaalassa on aivan upea henkilökunta. He ovat olleet todella sinnikkäitä ja kärsivällisiä kehittyvän järjestelmän kanssa. Kehitystyö ei kuitenkaan ole aina edennyt sillä tavalla kuin käyttäjät ovat toivoneet. Tämä on aiheuttanut turhautumista, joka on synnyttänyt keskustelua myös mediassa.

Järjestelmä otettiin Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa kahdessa vaiheessa, toukokuussa ja marraskuussa.

Käyttöönotot jatkuvat vaiheistetusti HUSissa helmikuussa ja toukokuussa 2020 ja sen jälkeen sekä Helsingissä lokakuussa 2020.

-Helmikuussa Apotti otetaan HUSilla käyttöön Hyvinkään, Lohjan ja Porvoon sairaanhoitopiireissä sekä Jorvin sairaalassa. Naistentautien ja synnytyksien sekä Psykiatrian tulosyksiköt ottavat Apotin käyttöön kaikissa toimipisteissään helmikuussa. Toukokuussa ovat vuorossa Helsingin yksiköt kuten Meilahti, Töölö, Kirurginen sairaala ja Malmi, Ojala kertoo.

Apotti-järjestelmän myötää käyttöön tulee Apotin asiakas- ja potilasportaali Maisa. Vantaalaiset voivat jo nyt hoitaa Maisassa sosiaali- ja terveysasioitaan. HUSin Peijaksen sairaalan asiakkaat voivat Maisassa viestiä ammattilaisten kanssa. Osa Peijaksen sairaalan yksiköistä tarjoaa asiakkailleen myös mahdollisuuden ajanvaraukseen ja ennakkotietokyselyjen täyttämiseen. Apotin käytön laajentuessa HUSilla Maisan palvelut tulevat kattavammin käyttöön HUSin asiakkaille.

-Kannattaa siis kirjautua jo nyt Maisaan ja tutustua sen tarjoamiin mahdolisuuksiin, vinkkaa Minna Ojala.

Erityisesti raskaana olevien kannattaa tutustua Maisaan, sillä HUSilla tehtävien sikiöseulontojen ajanvaraus siirtyy Maisaan helmikuun alussa.

Teksti: Tuula Ketola

Kuva: piqsels.com

Lähteet: apotti.fi ja Minna Ojalan haastattelu

#apotti #hyväelämä #terveydenhuolto 


lauantai 4. tammikuuta 2020

Väkivaltaa terveydenhuollon arjessa

Kuvahaun tulos: väkivalta sairaalassa


Työterveyslaitoksen vuoden 2019 lopulla julkaisema tutkimus "Asiakasväkivalta sairaala- ja terveydenhuoltohenkilöstöä kohtaan lisääntynyt" kertoo karusta arjesta. 

Esimerkiksi lyömisestä ja potkimisesta raportoi 26 % työntekijöistä (16 % vuonna 2015). Tavaroiden heittelystä raportoi 12 prosenttia (14 % vuonna 2015). Eniten fyysistä väkivalta- tai uhkatilanteita tapahtui päivystyksessä, ensiavussa, psykiatriassa ja vanhusten hoidossa.

Tutkimuksen mukaan asiakasväkivaltaa joutui kohtaamaan erityisesti nuoret työntekijät. On mm. lyömistä ja potkimista. Ammattiryhmistä lähi- ja perushoitajat sekä sairaanhoitajat kohtasivat eniten asiakasväkivaltaa.

Ja sitten omakohtaisiin kokemuksiin: Nuorehko, hyvin laiha ja pitkä mies tuli vanhemman kaverinsa kanssa Töölöön sairaalaan sisään "isännän elkein raamit kaulassa" ja piti samoin tein palopuheen lääkärin vastaanotolle odottavien käytävällä.

"Ne v:ttu ei päästä mua vastaanotolle, koska olen istunut linnassa. Tässä sitä vain saatana istutetaan tuntitolkulla. Eihän mulla mitään väliä ole. Mikä mä olen täällä odottelee. Mä meen röökille."

Tulihan tuo takaisin hetken päästä ja mesonta sen kuin yltyi. Edestakaisin käytävällä harppova mies antoi suusanallisesti kyytiä koko sairaalalle. Aremmat potilaat vaihtoivat vaivihkaa pois odotustilasta. Minäkin siirryin kauemmaksi varmuuden vuoksi.

Sekin miestä raivostutti, että joku oli pöllinyt hänen lapasensa odotushuoneen penkiltä röökitauon aikana. Kaverinsa tosin hykerteli hiljaa, kun oli keksinyt piilottaa ne aulatilassa olevaan aikakauslehtien kasaan. Jäynä mikä jäynä. Mihinköhän se vielä johtaa? Pitäisiköhän vaihtaa kokonaan käytävää? -ajattelin.

Reilun tunnin odottelun ja mesoamisen jälkeen mies sai tarvitsemansa avun ja poistui paikalta. Kaverinsa seurasi perässä piilotettujen lapasien kanssa. Tuntui heti turvallisemmalta.

Miten ehkäistä väkivaltaa tai sen uhkaa terveydenhuollossa? Pitäisikö potilaille tehdä ruumiintarkastus tai läpivalaisu ulko-ovilla, jotta terveydenhuollon henkilökunnan eikä potilaiden tarvitsisi pelätä?

Teksti: Anne-Maj Aunula

Kuva: piqsels.com

#asiakasväkivalta #hyväelämä #terveydenhuolto